Kiel – Rødby

Tuulinen aamu riepotteli telttaa jo heti auringon noustua. Yritimme tarkkailla mistä suunnasta tuuli puhaltaa, mutta se oli mahdotonta teltan sisäpuolelta käsin. Tommi heräsi jo seitsemän maissa, Maistin vielä torkkuessa. Aamupuurot siis keittyivät tällä kertaa aikaisin. Leirintäalueen suihkut toimivat erikoispoleteilla, joten suihkuun ei ollut asiaa. Pikaisten aamutoimien ansiosta olimme valmiit jo yhdeksän maissa. Päätimme ajaa suoraan receptionin ohi, sillä emme halunneet maksaa kun emme olleet oikeastaan mitään palveluita käyttäneetkään. Edes lämmintä vettä ei tullut hanasta. Nekin parit vessakäyntimme menköön sen ylisyöneen karavaanaripariskunnan piikkiin, jotka ajoivat mersulla vessareissulle.

Reitti lähti rantaa myötäillen kohti itää. Sivumyötäinen puhalsi kun kiidimme auringonpaisteessa ohi valkohiekkaisten rantojen, tummien pilvien kasautuessa taaksemme. Ohitimme muun muassa Kalifornien -nimisen kylän ennen kuin tie poikkesi rankan ylämäen kautta kohti sisämaata. Kun olimme päässeet ylös, kääntyi reitti taas kohti rantaa ja oli huiman alamäen vuoro. Tätä vuorottelua jatkui monta kertaa päivän aikana.

Noin 30 kilometrin kohdalla päätimme pitää lounastauon Lipen satamassa ennen Hohwachtia. Söimme kanttiininomaisessa kahvilassa kalaleivät ja sikasnitselin. Paikan mamma oli aivan mahtava ja hän pyöritteli silmiä kun teimme tilauksen. Taas kerran ruokaillessamme ohi pyyhälsi sadekuuro jolta säästyimme.

Matka jatkui rantaa eteenpäin ja noin 20 kilometrin päässä odotti seuraava suurempi kaupunki Oldenburgin, jota ennen pysähdyimme tahmean etenemisen vuoksi McDonaldsin ravintolassa Dannaun kylässä.
Saimme jäätelöstä ja kakusta lisäpotkua etenemiseen. Ajoimme Oldenburgin keskustan kautta ja käännyimme koilliseen kohti Fehmanin saarta ja Puttgardenia. Matka jatkui mäkisenä, mutta onneksi tuuli kääntyi taas myötäiseksi. Yht’äkkiä olimmekin todella korkealla saapuessamme Itämeri-elämyskeitaan pihaan. Edessä avautui Fehmanin saari ja sen takana Tanska.

Lähdimme vimmattuun laskuun, jota jatkui noin 2 kilometriä. Reitti kiemurteli muutaman pienemmän kylän läpi kohti saareen johtavaa siltaa. Kun lähestyimme siltaa, Garmin opasti meidät kulkemaan vasenta laitaa. Silta alkoi oikealla puolella kohota, mutta meidän hiekkatie jatkui eteenpäin sillan alle. Garmin näytti edelleen eteenpäin. Ajattelimme, että kevyenliikenteenväylä nousee sillan alta jyrkästi ajoväylälle. Vaan eipä noussut, sillä sillan oikealla puolella kulkikin junarata. Jouduimme palamaan noin 5 kilometriä taaksepäin ja teimme mallikkaan ympyrän. Päätimme kysyä paikallisilta neuvoa ja saimmekin vihjeen, että ennen siltaa verkkoaidassa on ovi, josta pääsee kapealle polulle, joka kulkee sillan vasenta laitaa. Paikalliset vanhukset naureskelivat meille yrittäessämme sillalle toista kertaa ja pitivätkin porttia auki, ettemme tällä kertaa ajaisi ohi.

Sillan ylitys oli huima, sillä korkeutta oli paljon ja alla kaunis Itämeri purjelaivoineen. Väylä oli todella kapea ja ohittaessa vastaantulijoita käytännössä jomman kumman oli pysähdyttävä. Sillan jälkeen matka jatkui pieniä teitä kohti saaren keskellä sijaitsevaa Fehmanin kaupunkia, jonka läpi puikkelehdimme Garminin reittiehdotuksesta piittaamatta. Saavuimme lopulta Puttgardeniin tuulivoimalapuistojen kautta ja porskutimme suoraan satamaan. Näimme laivan olevan juuri saapumassa ja etsimme lipunmyyntiä aluksi henkilömatkustajapuolelta ennen kuin ymmärsimme ajaa autojen check-iniin. Saimme oman kaistan ja pääsimme pienen odottelun jälkeen viimeisinä laivaan.

Kiinnitimme pyörät laivan seinään liinalla kiinni ja nousimme yläkertaan. Haimme tax-free -myymälästä olutta ja limua ja jäimme pöytään odottamaan 45 minuutin matkan etenemistä, kun viereemme istuutui suomalainen motoristi, joka oli palaamassa pikaiselta etelänlomaltaan. Torisimme siinä tovin ennen kuin saavuimme Rødbyhyn ja oli lähdettävä pyörien luokse. Polkaisimme ulos laivasta ja ihmettelimme Tanskaan saapumista hetken ennen kuin tajusimme alkaa etsiä yöpaikkaa. Leirintäalueet olivat päivän urakan jälkeen liian kaukana tai väärässä suunnassa, joten päätimme suunnata kaupungissa sijaitsevaan B&B paikkaan.

Meille löytyi taas huone maatilalta ja se tulikin tarpeeseen. Vaihdoimme nopeasti vaatteet ja lähdimme syömään läheiseen pizzeriaan. Pizzat olivat maukkaat ja kyytipoikana toimiva olut huuhteli päivän pölyt kurkusta ennen kun palasimme majatalolle nukkumaan.

110 / 800 km

20130625-095133.jpg

20130625-095108.jpg

20130625-095055.jpg

20130625-095118.jpg

20130625-095003.jpg

20130625-094946.jpg

20130625-095441.jpg

20130625-095449.jpg

20130625-095432.jpg

20130625-095323.jpg

20130625-095316.jpg

20130625-095242.jpg

Itzehoe – Kiel

Sängystä on kyllä kiva herätä. Retken seitsemäs aamu alkoi oveen koputuksella, jonka jälkeen sisään kannettiin aamupala tarjottimella. Näissä asioissa majoitusliikkeet peittoavat leirintäalueet sata nolla. Suosittelemme Saksassa tutustumaan “Bett & Bike”-majoitusliikkeiden tarjontaan!

Pistimme murua rinnan alle ja jälkiruoaksi tarjottimella olleet tuoreet mansikat. Kirjoitimme vieraskirjaan terveiset omistajille perunaprinsessojen viereen ja polkaisimme matkaan. Matka jatkui siitä alamäestä, joka jäi eilen kesken. Näin pääsimmekin hyvään vauhtiin ja eipä aikaakaan kun saavuimme Hohenlockstedtiin. Yllätykseksemme kaupungin pohjoispuolella oli Suomen ja Saksan sotahistoriallinen museo. Päätimme poiketa tieltä. Ovessa oli lappu ja numero, johon saattoi soittaa museon ollessa kiinni. Emme kehdanneet häiritä museonpitäjän sunnuntaiaamupäivää, ja nopeasti lähestyvät tummat pilvet auttoivat päätöksenteossa. Hohenlockstedtissa koulutettiin ilmeisesti toisen maailmansodan aikaan suomalaisia jääkäreitä.

Tummien pilvien saapuessa kohdalle alkoi tihkusade. Sitä ei onneksi kestänyt kauaa, vaan saimme riisua sadevaatteet melkein heti kun olimme saaneet ne päälle. Tuuli oli edelleen navakka, mutta onneksi myötäinen. Välietappimme oli Neumünster-niminen kaupunki Kieliin vievän tien puolessa välissä. Painelimme viimeiset 15 kilometriä kovaa vauhtia ja saavutimme kaupungin yhden maissa. Tie johti mukavasti suoraan keskustaan ohittaen muutaman Burger Kingin, johon meinasimme ratketa. Päätimme taas käyttää hyväksi todettua kikkaa kysymällä paikallisilta, missä kannattaisi syödä. Löysimme hetken päästä itsemme Rancho-nimisestä pihviravintolasta. Ajoitus oli taas kerran loistava, sillä kuurosade osui kohdalle heti kun pääsimme sisään. Ruoka oli edullista ja perushyvää.

Palasimme satulan selkään ja lähdimme kohti pohjoista, junarataa mukaillen. Tien nimi, Kieler straße lupaili hyvää. 30 kilometriä niin olisimme perillä. Reitti oli suht suora, vaikkakin sille osui paljon pitkiä nousuja ja laskuja, joita on ylipäänsä ollut viime päivinä paljon. Ohitimme myös yhden uimarannan. Lämpötila oli kuitenkin hieman liian viileä uimiseen. Pysähdyimme suljetun supermarketin parkkipaikalla olevan kojun luokse ja ostimme mansikoita ja illaksi parsaa.

Saavuimme Kieliin, joka tuntui heti alusta asti suurelta kaupungilta. Matkalla keskustaan todistimme äskettäin sattuneen pyöräonnettomuuden jälkipyykkiä, toivottavasti ei käynyt pahasti. Tie (ja Garmin) johdattivat meidät suoraan keskustaan, jossa oli käynnissä Kiel-viikot. Parkkeerasimme karavaanimme juna-aseman eteen aukiolle, jonka lavalla esiintyi ikivihreitä kantri-iskelmiä esittävä artisti. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä aurinko paistoi ja viereisestä kojusta sai alkoholillisia drinkkejä.

Käytyämme ruokakaupassa jatkoimme keskustasta ulos, joka oli täynnä karnevaalihumua. Tie poikkesi kohti pohjoista ja puikkelehti kauniiden ja suht jylhien maisemien kautta takaisin maaseudulle. Tummia pilviä alkoi taas näkyä horisontissa, mutta onneksi ne menivät molemmilta sivuilta ohi, luoden hienon kontrastin auringon paistaessa. Majapaikaksi päätimme valita lukuisten vaihtoehtojen joukosta Bonanza-nimisen leirintäalueen meren rannalla. Portti alueelle oli jo kiinni, eivätkä ravintolan työntekijätkään osanneet auttaa. Näin ollen päätimme ajaa sisään ja leiriytyä ilman sisäänkirjautumista. Alue oli suuri ja täynnä asuntovaunuja ja -autoja, mutta löysimme kuitenkin teltoille varatun alueen. Harmiksemme alueen suihkut toimivat vain erikoispoleteilla, joita saa receptionista sen ollessa auki. Söimme nautinnollisesti ilta-auringossa matkalta ostamaamme parsaa, jonka valmistimme retkikeittimessämme ilman tulta, ja hyvin onnistui!

94 / 690 km

20130623-230456.jpg

20130623-230434.jpg

20130623-230441.jpg

20130623-230350.jpg

20130623-230259.jpg

20130623-230402.jpg

20130623-230225.jpg

20130623-230246.jpg

20130623-230209.jpg

20130623-230120.jpg

20130623-230021.jpg

20130623-230012.jpg

20130623-225931.jpg

20130623-225946.jpg

20130623-225742.jpg

20130623-225659.jpg

20130623-225911.jpg

Bad Bederkesa – Itzehoe

Juhannusaamu saksalaisessa kylpylähotellissa valkeni unisena. Olo oli väsynyt, mutta yö tuli kuitenkin nukuttua hyvin. Aamupala tarjottiin kolmannen kerroksen “näköalaravintolassa”, jonka aulassa oli undulaatteja, tekokukkia ja kaikki paikat paneloitu puulla. Oli kuin olisi tullut ajassa 30 vuotta taaksepäin, tarjoilijat mukaan lukien. Vedimme käkättimeen kuitenkin löysiä munia ja leipää koko rahan edestä. Ennen matkaanlähtöä puhaltelimme vielä hiustenkuivaajalla eiliset pyykit kuiviksi ja pakkasimme juhannusaaton ylijäämäoluet mukaan.

Kävimme vastapäisessä pyöräliikkeessä pistämässä renkaiden paineet kohdilleen, sillä eilen kumit tuntuivat hieman pehmeiltä. Tarkastimme vielä kylän linnan 1100-luvulta, joka oli matkamme varrella ulos kaupungista. Tie johdatteli järven rantaa pitkin kunnes risteytyi vilkkaammin liikennöidyn väylän kanssa. Päätimme polkea tänään suorimpia teitä pitkin ja antaa Garminille lepopäivän.

Vihreiden metsien lävistävä tie vei meidät Hemmooren kylään, jossa pidimme ensimmäisen ruokatauon. Vaikka kello oli kaksi lauantaina, ei kylässä tuntunut olevan yksikään ravintola auki. Päädyimme lopulta syömään juna-aseman yhteydessä olevaan kahvilaan, jonka takatiloissa oli juuri alkamassa kylän herrojen korttiturnaus. Maukas burgeri, tomaatti-mozzarellasalaatti ja hernekeitto tekivät terää.

Vain pari kilometriä poljettuamme Hemmooresta pohjoiseen, törmäsimme erikoiseen lossisysteemiin. Ilmeisesti yli 100 vuotta vanha lossisilta on nykypäivänä harvinaisuus, joita on vain muutama maailmassa. Alusta kulkee yläilmoissa olevan kehikon kiskoilla. Tämän jälkeen poikkesimme taas suuremmalle tielle ja lähdimme paahtamaan myötätuulessa kohti Wischhafenia, josta on lauttayhteys Glückstadiin. 18 km matka meni nopeasti noin 22 km tuntivauhdilla.

Wischhafenissa oli koko matkalla satamaan eri maiden lippuja ja bongasimme joukosta myös Suomen lipun. Kun pääsimme satamaan oli lautta juuri lähdössä. Maksettuamme 7 euroa rahastajalle, siirtyimme alakerran kahvion puolelle ja aamulla koettu aikamatka toistui, olimme taas 80-luvulla. Kahvion tädiltä sai 1,70 eurolla oluen, jonka juotuamme siirryimme yläkannelle ihailemaan Elbe-joen maisemia.

Etsimme taas suorimman tien kohti Itzehoea, joka oli tämän päivän päämäärä. Jaksoimme jonkin aikaa Garminin opastusta joen varren pienillä ja rauhallisilla teillä, kunnes poikkesimme taas suuremmalle väylälle, välttäen ylimääräisiä kilometrejä. Itzehoe on kohtalaisen suuri kaupunki ja päästyämme nälkäisinä keskustaan meillä oli jälleen tuttu ongelma edessä.
Mitä syödä ja missä? Tepastelimme kamppeidemme kanssa paikalliseen Sokokseen, jossa ei infotaulun perusteella kuitenkaan ollut ravintolaa. Pysäytimme muutaman nuoren, joilta saimme vinkin lähellä olevasta kreikkalaisesta Babylon-ravintolasta. Hyppäsimme pyörien selkään ja polkaisimme sinne. Paikka oli oikein siisti ja tupa täynnä, joten päätimme jäädä terassille syömään ja pitämään silmällä pyörissämme roikkuvia pyörälaukkuja.

Mietimme ruokailtuamme polkisimmeko vielä eteenpäin vai jäisimmekö kaupunkiin. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa Hohenlockstedtiin, jossa piti olla ainakin muutama majapaikka. Selviydyttyämme matkan toistaiseksi suurimmasta ylämäestä ja aloitettuamme vastaava laskun, näkyi tien varressa majoituksesta kertova merkki. Jostain syystä tuntui siltä, että se piti tarkistaa siitäkin huolimatta, että samassa kyltissä mainostettiin golf-kenttää.

Hof Basten -niminen paikka olikin mahtava maatila ja omistajapariskunta meitä iloisesti vastassa. 50 eurolla saimme viihtyisän 42 neliöisen asunnon yli 100 vuotiaasta talosta. Ulkona alkoi samalla hetkellä sataa kaatamalla, joten voi kai sanoa että taas oli onnea matkassa.

76 / 596 km

20130622-220532.jpg

20130622-220515.jpg

20130622-220437.jpg

20130622-220525.jpg

20130622-220417.jpg

20130622-220404.jpg

20130622-220427.jpg

20130622-220244.jpg

20130622-220253.jpg

20130622-220234.jpg

20130622-220121.jpg

20130622-220106.jpg

20130622-220042.jpg

20130622-220225.jpg

Varel – Bad Bederkesa

Heräsimme aamulla sateen ropinaan, yölle luvattu rankkasade oli siirtynyt aamulle. Vettä tuli kaatamalla, joten emme kiirehtineet aamutoimissa. Söimme aamiaisen viimeisinä hotellissa ja vitkuttelimme vielä huoneessa niin pitkään kuin oli mahdollista. Viimein sade vähän hellitti ja pääsimme matkaan.

Kiidimme rajussa myötätuulessa Jadenbusen-lahden länsirantaa ja pysähdyimme hetkeksi patovallille tiiraamaan kiikareilla Wilhelmshavnenia. Noin 8 kilometrin kohdalla tie erkani rantaviivasta kohti koillista. Parin kilometrin jälkeen saavuimme Seefeldin kylään, jossa pysähdyimme kuvaamaan tuulimyllyä, kunnes huomasimme sen olevan galleria-kahvila! Päätimme pysähtyä tauolle: Maisti tilasi kakkua ja limun, Tommi kahvin ja kaljan. Matka jatkui hyvällä mielellä ja myötätuulella. Takana tummat pilvet lähestyivät kovaa vauhtia ja juuri ennen välimääränpäätämme Nordenhamia taivas aukeni ja oli pakko laittaa viimeisetkin sadevaatteet eli sadehousut jalkaan. Pujottelimme kaupungin läpi ja selvisimme pohjoispuolelle, josta lautta Bremerhaveniin lähti. Kun poljimme lauttaan tuuli riepotteli erittäin voimakkaasti melkein kaataen Maistin. Pienellä lossimaisella lautalla oli kahvila, josta päätimme ostaa oluen. Kuin aikamatka 90-luvulle. Eipä aikaakaan kun rahastaja veloitti meiltä 7,60 Eur ja saavuimme Bremerhaveniin.

Päätimme keskeyttää Garminin opastuksen ja suunnata kohti keskustaa omin neuvoin. Torilla Tommi pysäytti nuoren miehen, jolta kysyi mitä kalaravintolaa hän suosittelisi kaupungissa. Saimme vinkin lähellä olevaan kauppakeskuskompleksiin nimeltä Mediterraneo. Päädyimme syömään Halikarnas-nimiseen ravintolaan ja ruoka oli hyvää. Keräsimme pitkiä katseita kun laahustimme pyörälaukkujen ja sadevaatteiden kanssa pitkin ostoskeskusta.

Kun palasimme satulan selkään ulkona satoi ja tuuli inhottavasti, mutta onneksi edelleen myötäisesti. Bremerhaven vaikutti oikein mukavalta kaupungilta, modernilta ja vanhalta samaan aikaan. Kiemurtelimme Garminin avulla ulos kaupungista. Laite olisi halunnut meidän ajavan maisemareittiä päätepisteeseemme Bad Bedekesaan, väittäen 18km matkaksi 66km. Päätimme ottaa lyhyempiä etappeja ja niiden avulla jouduimmekin ajamaan peltojen läpi mutaisia teitä. Lopulta emme antaneet Garminin enää neuvoa vaan päätimme ajaa ison tien vartta pitkin suoraan päämäärään ilman kompromisseja joita Garmin ehdotti viimeisille kilometreille asti.

Testasimme kaupungin hotellitarjontaa ensiksi romanttilaisena itseään mainostavasta Bösehof-hotellista. Suolainen hinta ja jakkupuvut ajoivat kuitenkin kiertolaiset etsimään majoitusta muualta. Seuraavana oli vuorossa 80-luvulle jämähtänyt huoneistohotelli Seehotel Dock, josta päätimme ottaa juhannuksen kunniaksi huoneen kovasta hintatasosta huolimatta.

Haimme lähikaupasta herkkuja ja virittäydyimme juhlistamaan keskikesän juhlaa!

71 / 520 km

20130622-002713.jpg

20130622-002729.jpg

20130622-002925.jpg

20130622-003019.jpg

20130622-003030.jpg

20130622-003041.jpg

20130622-003051.jpg

20130622-003104.jpg

20130622-003138.jpg

20130622-003144.jpg

20130622-003152.jpg

Leer – Varel

Saapuessamme illalliselta Manfredin talossa oli pahaenteisen hiljaista. Noin klo 1:00 teinit heräsivätkin ja alkoivat ilmeisesti kertomaan poikienjuttuja tytöistä äänenpainon ja hihityksen perusteella. Sitä jatkui vielä tovi ennen kuin talo hiljeni. Huonosti nukutusta yöstä huolimatta sisätilat antoivat levolle kertoimia ja olo oli suht pirteä aamulla. Ravitsevan aamupalan jälkeen pääsimme ajoissa liikenteeseen, mutta aikaa tuhrautui kun Tommi lähti suunnistamaan kaupungista ilman Garminin apua.

Jouduimme siis palaamaan takaisin joen yli kaupungin puolelle ja matka jatkui esikaupunkialueen läpi kohti itää. Sää oli aurinkoinen ja vastassa hento tuuli. Reitti kiemurteli pitkin niittyjä ja joenvarsia virallista fehnroutea pitkin. On outoa, että kaikki ruokapaikat pienissä kylissä tai teiden varsilla aukeavat vasta illalla. Löysimme kuitenkin pienestä Hollenin kylästä kahvilan, jossa emäntä teki meille tuoreista sämpylöistä matkaeväät. Maisti sai myös reissun ensimmäisen kakkupalan.

Pieniä, muutaman talon laajuisia, kuolleita kyliä tuli tiheään tahtiin. Ainoa mielenkiintoinen ilmiö, jonka kohtasimme oli talojen pihalla olevat syntymäpäiväilmoitukset. Niitä näimme matkalla useita. Tommin suosikki oli ehdottomasti Lidl-asuun ja -kasseihin puetun tyypin 30-vuotisilmoitus.

Matka jatkui Garminin opastuksella välillä hyvinkin huonokuntoisia teitä pitkin. Otimme kohdepisteeksi Varelin kaupungin. Ilma muuttui yhä painostavammaksi ja taivas harmaaksi. Kaksi kilometriä ennen määränpäätä alkoi ukkonen ja taivas aukesi. Pääsimme onneksi juuri ja juuri ajoissa bussipysäkille sateensuojaan. Noin puolentunnin odottelun jälkeen (Maisti kerkesi jo nukahtaa) uskalsimme lähteä sadevarustein matkaan. Garminin erikoisominaisuus on se, että se löytää myös ruoka- ja majoituspalvelut lähimaastosta. Sitä kautta löysimme myös nyt suorimman tien mahdolliselle hotellille, josta saimmekin huoneen hyvään hintaan.

Päivämatka jäi tällä kertaa vähän lyhyeksi, mutta yöksi luvattuja rankkasateita silmällä pitäen valittu hotelliyö tuntuu nyt hyvältä vaihtoehdolta.

73 / 449 km

20130620-233605.jpg

20130620-233618.jpg

20130620-233640.jpg

20130620-233652.jpg

20130620-233709.jpg

20130620-233727.jpg

20130620-233931.jpg

20130620-233941.jpg

20130620-233950.jpg