Bad Bederkesa – Itzehoe

Juhannusaamu saksalaisessa kylpylähotellissa valkeni unisena. Olo oli väsynyt, mutta yö tuli kuitenkin nukuttua hyvin. Aamupala tarjottiin kolmannen kerroksen “näköalaravintolassa”, jonka aulassa oli undulaatteja, tekokukkia ja kaikki paikat paneloitu puulla. Oli kuin olisi tullut ajassa 30 vuotta taaksepäin, tarjoilijat mukaan lukien. Vedimme käkättimeen kuitenkin löysiä munia ja leipää koko rahan edestä. Ennen matkaanlähtöä puhaltelimme vielä hiustenkuivaajalla eiliset pyykit kuiviksi ja pakkasimme juhannusaaton ylijäämäoluet mukaan.

Kävimme vastapäisessä pyöräliikkeessä pistämässä renkaiden paineet kohdilleen, sillä eilen kumit tuntuivat hieman pehmeiltä. Tarkastimme vielä kylän linnan 1100-luvulta, joka oli matkamme varrella ulos kaupungista. Tie johdatteli järven rantaa pitkin kunnes risteytyi vilkkaammin liikennöidyn väylän kanssa. Päätimme polkea tänään suorimpia teitä pitkin ja antaa Garminille lepopäivän.

Vihreiden metsien lävistävä tie vei meidät Hemmooren kylään, jossa pidimme ensimmäisen ruokatauon. Vaikka kello oli kaksi lauantaina, ei kylässä tuntunut olevan yksikään ravintola auki. Päädyimme lopulta syömään juna-aseman yhteydessä olevaan kahvilaan, jonka takatiloissa oli juuri alkamassa kylän herrojen korttiturnaus. Maukas burgeri, tomaatti-mozzarellasalaatti ja hernekeitto tekivät terää.

Vain pari kilometriä poljettuamme Hemmooresta pohjoiseen, törmäsimme erikoiseen lossisysteemiin. Ilmeisesti yli 100 vuotta vanha lossisilta on nykypäivänä harvinaisuus, joita on vain muutama maailmassa. Alusta kulkee yläilmoissa olevan kehikon kiskoilla. Tämän jälkeen poikkesimme taas suuremmalle tielle ja lähdimme paahtamaan myötätuulessa kohti Wischhafenia, josta on lauttayhteys Glückstadiin. 18 km matka meni nopeasti noin 22 km tuntivauhdilla.

Wischhafenissa oli koko matkalla satamaan eri maiden lippuja ja bongasimme joukosta myös Suomen lipun. Kun pääsimme satamaan oli lautta juuri lähdössä. Maksettuamme 7 euroa rahastajalle, siirtyimme alakerran kahvion puolelle ja aamulla koettu aikamatka toistui, olimme taas 80-luvulla. Kahvion tädiltä sai 1,70 eurolla oluen, jonka juotuamme siirryimme yläkannelle ihailemaan Elbe-joen maisemia.

Etsimme taas suorimman tien kohti Itzehoea, joka oli tämän päivän päämäärä. Jaksoimme jonkin aikaa Garminin opastusta joen varren pienillä ja rauhallisilla teillä, kunnes poikkesimme taas suuremmalle väylälle, välttäen ylimääräisiä kilometrejä. Itzehoe on kohtalaisen suuri kaupunki ja päästyämme nälkäisinä keskustaan meillä oli jälleen tuttu ongelma edessä.
Mitä syödä ja missä? Tepastelimme kamppeidemme kanssa paikalliseen Sokokseen, jossa ei infotaulun perusteella kuitenkaan ollut ravintolaa. Pysäytimme muutaman nuoren, joilta saimme vinkin lähellä olevasta kreikkalaisesta Babylon-ravintolasta. Hyppäsimme pyörien selkään ja polkaisimme sinne. Paikka oli oikein siisti ja tupa täynnä, joten päätimme jäädä terassille syömään ja pitämään silmällä pyörissämme roikkuvia pyörälaukkuja.

Mietimme ruokailtuamme polkisimmeko vielä eteenpäin vai jäisimmekö kaupunkiin. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa Hohenlockstedtiin, jossa piti olla ainakin muutama majapaikka. Selviydyttyämme matkan toistaiseksi suurimmasta ylämäestä ja aloitettuamme vastaava laskun, näkyi tien varressa majoituksesta kertova merkki. Jostain syystä tuntui siltä, että se piti tarkistaa siitäkin huolimatta, että samassa kyltissä mainostettiin golf-kenttää.

Hof Basten -niminen paikka olikin mahtava maatila ja omistajapariskunta meitä iloisesti vastassa. 50 eurolla saimme viihtyisän 42 neliöisen asunnon yli 100 vuotiaasta talosta. Ulkona alkoi samalla hetkellä sataa kaatamalla, joten voi kai sanoa että taas oli onnea matkassa.

76 / 596 km

20130622-220532.jpg

20130622-220515.jpg

20130622-220437.jpg

20130622-220525.jpg

20130622-220417.jpg

20130622-220404.jpg

20130622-220427.jpg

20130622-220244.jpg

20130622-220253.jpg

20130622-220234.jpg

20130622-220121.jpg

20130622-220106.jpg

20130622-220042.jpg

20130622-220225.jpg

Varel – Bad Bederkesa

Heräsimme aamulla sateen ropinaan, yölle luvattu rankkasade oli siirtynyt aamulle. Vettä tuli kaatamalla, joten emme kiirehtineet aamutoimissa. Söimme aamiaisen viimeisinä hotellissa ja vitkuttelimme vielä huoneessa niin pitkään kuin oli mahdollista. Viimein sade vähän hellitti ja pääsimme matkaan.

Kiidimme rajussa myötätuulessa Jadenbusen-lahden länsirantaa ja pysähdyimme hetkeksi patovallille tiiraamaan kiikareilla Wilhelmshavnenia. Noin 8 kilometrin kohdalla tie erkani rantaviivasta kohti koillista. Parin kilometrin jälkeen saavuimme Seefeldin kylään, jossa pysähdyimme kuvaamaan tuulimyllyä, kunnes huomasimme sen olevan galleria-kahvila! Päätimme pysähtyä tauolle: Maisti tilasi kakkua ja limun, Tommi kahvin ja kaljan. Matka jatkui hyvällä mielellä ja myötätuulella. Takana tummat pilvet lähestyivät kovaa vauhtia ja juuri ennen välimääränpäätämme Nordenhamia taivas aukeni ja oli pakko laittaa viimeisetkin sadevaatteet eli sadehousut jalkaan. Pujottelimme kaupungin läpi ja selvisimme pohjoispuolelle, josta lautta Bremerhaveniin lähti. Kun poljimme lauttaan tuuli riepotteli erittäin voimakkaasti melkein kaataen Maistin. Pienellä lossimaisella lautalla oli kahvila, josta päätimme ostaa oluen. Kuin aikamatka 90-luvulle. Eipä aikaakaan kun rahastaja veloitti meiltä 7,60 Eur ja saavuimme Bremerhaveniin.

Päätimme keskeyttää Garminin opastuksen ja suunnata kohti keskustaa omin neuvoin. Torilla Tommi pysäytti nuoren miehen, jolta kysyi mitä kalaravintolaa hän suosittelisi kaupungissa. Saimme vinkin lähellä olevaan kauppakeskuskompleksiin nimeltä Mediterraneo. Päädyimme syömään Halikarnas-nimiseen ravintolaan ja ruoka oli hyvää. Keräsimme pitkiä katseita kun laahustimme pyörälaukkujen ja sadevaatteiden kanssa pitkin ostoskeskusta.

Kun palasimme satulan selkään ulkona satoi ja tuuli inhottavasti, mutta onneksi edelleen myötäisesti. Bremerhaven vaikutti oikein mukavalta kaupungilta, modernilta ja vanhalta samaan aikaan. Kiemurtelimme Garminin avulla ulos kaupungista. Laite olisi halunnut meidän ajavan maisemareittiä päätepisteeseemme Bad Bedekesaan, väittäen 18km matkaksi 66km. Päätimme ottaa lyhyempiä etappeja ja niiden avulla jouduimmekin ajamaan peltojen läpi mutaisia teitä. Lopulta emme antaneet Garminin enää neuvoa vaan päätimme ajaa ison tien vartta pitkin suoraan päämäärään ilman kompromisseja joita Garmin ehdotti viimeisille kilometreille asti.

Testasimme kaupungin hotellitarjontaa ensiksi romanttilaisena itseään mainostavasta Bösehof-hotellista. Suolainen hinta ja jakkupuvut ajoivat kuitenkin kiertolaiset etsimään majoitusta muualta. Seuraavana oli vuorossa 80-luvulle jämähtänyt huoneistohotelli Seehotel Dock, josta päätimme ottaa juhannuksen kunniaksi huoneen kovasta hintatasosta huolimatta.

Haimme lähikaupasta herkkuja ja virittäydyimme juhlistamaan keskikesän juhlaa!

71 / 520 km

20130622-002713.jpg

20130622-002729.jpg

20130622-002925.jpg

20130622-003019.jpg

20130622-003030.jpg

20130622-003041.jpg

20130622-003051.jpg

20130622-003104.jpg

20130622-003138.jpg

20130622-003144.jpg

20130622-003152.jpg

Leer – Varel

Saapuessamme illalliselta Manfredin talossa oli pahaenteisen hiljaista. Noin klo 1:00 teinit heräsivätkin ja alkoivat ilmeisesti kertomaan poikienjuttuja tytöistä äänenpainon ja hihityksen perusteella. Sitä jatkui vielä tovi ennen kuin talo hiljeni. Huonosti nukutusta yöstä huolimatta sisätilat antoivat levolle kertoimia ja olo oli suht pirteä aamulla. Ravitsevan aamupalan jälkeen pääsimme ajoissa liikenteeseen, mutta aikaa tuhrautui kun Tommi lähti suunnistamaan kaupungista ilman Garminin apua.

Jouduimme siis palaamaan takaisin joen yli kaupungin puolelle ja matka jatkui esikaupunkialueen läpi kohti itää. Sää oli aurinkoinen ja vastassa hento tuuli. Reitti kiemurteli pitkin niittyjä ja joenvarsia virallista fehnroutea pitkin. On outoa, että kaikki ruokapaikat pienissä kylissä tai teiden varsilla aukeavat vasta illalla. Löysimme kuitenkin pienestä Hollenin kylästä kahvilan, jossa emäntä teki meille tuoreista sämpylöistä matkaeväät. Maisti sai myös reissun ensimmäisen kakkupalan.

Pieniä, muutaman talon laajuisia, kuolleita kyliä tuli tiheään tahtiin. Ainoa mielenkiintoinen ilmiö, jonka kohtasimme oli talojen pihalla olevat syntymäpäiväilmoitukset. Niitä näimme matkalla useita. Tommin suosikki oli ehdottomasti Lidl-asuun ja -kasseihin puetun tyypin 30-vuotisilmoitus.

Matka jatkui Garminin opastuksella välillä hyvinkin huonokuntoisia teitä pitkin. Otimme kohdepisteeksi Varelin kaupungin. Ilma muuttui yhä painostavammaksi ja taivas harmaaksi. Kaksi kilometriä ennen määränpäätä alkoi ukkonen ja taivas aukesi. Pääsimme onneksi juuri ja juuri ajoissa bussipysäkille sateensuojaan. Noin puolentunnin odottelun jälkeen (Maisti kerkesi jo nukahtaa) uskalsimme lähteä sadevarustein matkaan. Garminin erikoisominaisuus on se, että se löytää myös ruoka- ja majoituspalvelut lähimaastosta. Sitä kautta löysimme myös nyt suorimman tien mahdolliselle hotellille, josta saimmekin huoneen hyvään hintaan.

Päivämatka jäi tällä kertaa vähän lyhyeksi, mutta yöksi luvattuja rankkasateita silmällä pitäen valittu hotelliyö tuntuu nyt hyvältä vaihtoehdolta.

73 / 449 km

20130620-233605.jpg

20130620-233618.jpg

20130620-233640.jpg

20130620-233652.jpg

20130620-233709.jpg

20130620-233727.jpg

20130620-233931.jpg

20130620-233941.jpg

20130620-233950.jpg

Groningen – Leer

Päivä tuntui tukahduttavalta jo teltassa herätessä. Eilinen hellepäivä oli tuonut mukanaan painostavan ja nihkeän ilmanalan. Pahaenteiset pilvet killuivat taivaalla ja sääennuste lupaili ukkosta ja sateita iltapäiväksi. Eilen saapuessamme leirintäalueen vastaanotto oli kiinni, mutta meille viittoiltiin paikka läheiseltä nurmialueelta. Aamulla kun menomme maksamaan, respan kaveri oli ihan pihalla ja luuli että olimme vasta saapuneet. Lähtiessämme Groningenista, päätimme pyörähtää vielä keskustan kautta ja jatkoimme siitä sitten pohjoisen kautta joen vartta pitkin itään.

Ensimmäiset kaksikymmentä kilometriä sujuivat kevyesti ennen kuin sadepisarat alkoivat ropista. Laitoimme sadevaatteet päälle ensimmäistä kertaa matkan aikana, vaikkakin sade ei yltynyt kovin kovaksi. Jossain vaiheessa tie poikkesi metsäpolulle, jonka päästä löytyi aarre, pakettiautosta juustoa myyvä hollantilainen! Saimme maistiaiset erittäin suussa sulavasta nuoresta juustosta, jonka laatu jäi harmillisesti kysymättä.

Seuraavan kylän kohdalla pysähdyimme kahvilan eteen, joka osoittautuikin teurastamo-lihakauppa-jäätelökioskiksi. Ei siinä mitään, tilattiin jäätelöt ja kahvi. Ihasteltiin lihatiskin valikoimia ja päiviteltiin epävakaita säitä. Matka jatkui kohti kohti Saksan rajaa ja oli pakko syödä jotain. Rajakaupungissa ei ollut kuin avoinna olevia yökerhoja suljettuine verhoineen ja muutama baari, joista yhteen mekin päädyimme syömään pakasteschnitzelit ja -ribsit.

Rajanylitys tapahtui huomaamatta, sillä mitään merkkiä maan vaihdoksesta ei tullut eteen. Jossain vaiheessa vain liikennemerkit vaihtuivat erilaisiin ja straatit muuttuivat strasseiksi. Matka jatkui viivasuoraa tietä sotilasalueen vieressä ja matkan ensimmäiset ylämäet ilmestyivät. Pysähdyimme ostamaan pyöräkarttaa, mutta palvelualtiilla, mutta kielitaidottomalla saksalaistädillä oli vain lähialueen karttoja. Matka jatkui ja ylitimme rautatiesillan, jonka jälkeen pyörätie jatkui keskieurooppalaiseen tapaan joen varressa. Poljimme noin 10 kilometriä Leeriin asti kunnes päätimme, että nyt on aika levätä. Löysimme Rabbi Manfred Gandin Jugendherbergeninmajoituksen, jossa seuranamme oli lauma teinejä. Huone irtosi kuitenkin 60 eurolla, joten päätimme jäädä kun ulkonakin alkoi sataa kaatamalla. Aamupalakin kuuluu pitkästä aikaa hintaan.

Illalla vielä käppäilimme paikkaamaan energiavajetta läheiseen pihviravintolaan ennen yöpuulle käymistä.

88 km / 376 km

20130619-234611.jpg

20130619-234553.jpg

20130619-234721.jpg

20130619-234748.jpg

20130619-234736.jpg

20130619-234849.jpg

20130619-234808.jpg

20130619-234950.jpg

20130619-234903.jpg

20130619-235044.jpg

20130619-235054.jpg

Sint Annaparochie – Groningen

Aurinkoinen aamu herätti meidät kukonlaulun aikaan hyvin nukutun telttayön jälkeen. Leirintäalueen Wifin ansiosta pääsimme toteamaan että luvassa aurinkoinen ja tuuleton päivä. Keitimme Trekmaten flameless cookerilla aamupuurot, pakkasimme ja hyppäsimme kaksipyöräistemme selkään.

Päätimme muuttaa alkuperäistä reittisuunnitelmaa ja ajaa suoraan Groningeniin ilman suurempia kiertoteitä. Päädyimme tähän eilisen tuuliepisodin ja Maistin kipeän polven takia. Reitti Groningeniin pujotteli kauniiden kylien, peltojen ja jokivarsien kautta.

Pysähdyimme Stiensin kaupunkiin ostamaan Maistille kipugeeliä. Kaupungista jäi mieleen hieno tuulimylly. Matka jatkui leppoisasti ja eipä aikaakaan kun saavuimme joen rantaan jota pitkin pyörätie jatkui. Lämpötila kohosi ja tuuli tyyntyi entisestään. Garmin ilmoitti käännöksen vasemmalle, mutta siltaa ei näkynyt. Puskan takaa kuitenkin ilmeistyi keltainen lossi joka operoi kymmenmetrisen matkan joen yli. Lossi oli juuri lähdössä, mutta kerkesimme kuitenkin kyytiin. Vastarannalla oli viihtyisä kahvila De Wintze, jonka terassilla maistui olut ja lettu.

Matka jatkui läpi kylien, joita tuli vastaan noin 3 kilometrin välein. Polkeminen sujui todella lennokkaasti ja vauhti hurmasi. Välillä pysähdyimme joen varteen syömään eväitä ja tankkaamaan kehoon lisää nestettä. Eräällä levähdyspaikalla pikkupojat hyppelivät sillalta jokeen ja ohi ajavat autoilijat pysähtyivät kannustamaan.
Mekin liityimme tsemppijoukkoihin. Viimeisellä levähdyksellä pysähdyimme katukahvilaan, jossa oli juuri käynnistymässä emännän 50v juhlat. Emme huomanneet tätä aluksi, joten ryystimme jääteet nopeasti ja jatkoimme matkaa.

Pian edessä siinsikin Groningen. Matka tähänkin kaupunkiin kulki teollisuusalueen läpi. Pysähdyimme ostamaan illallista lähikauppaan ennen kuin jatkoimme matkaa leirintäalueelle.
Ihmiset olivat kovin kiinnostuneita meidän matkastamme, luulivat kai meidän polkeneen Suomesta asti. Leirintäalue on iso, saksalaismallinen, ja suihkukin on ajastettu. Leiriydyimme hollantilaisen papan viereen ja juttelimme retkipyöräilystä ennen kuin aloimme illallistaa.

Päätimme vielä pyöräillä Groningenin keskustaan iltahassuille ja löysimmekin itsemme opiskelijoiden keskeltä terassilta. Yksien jälkeen lähdimme väsymyksen ajamina takaisin leirille nukkumaan.

88 / 288 km

20130619-111303.jpg

20130619-111420.jpg

20130619-111440.jpg

20130619-111456.jpg

20130619-111535.jpg

20130619-111637.jpg

20130619-111616.jpg

20130619-111803.jpg

20130619-111824.jpg

20130619-111838.jpg

20130619-111914.jpg

20130619-111930.jpg

20130619-111945.jpg

20130619-112014.jpg