Køge – København

Yö oli onneksi sateeton ja tuulikin ehkä vähän laantui. Heräsimme kuitenkin koleaan aamuun. Otimme 5 kruunun suihkut ja pakkasimme pyörälaukut. Pääsimme suht aikaisin liikkeelle ja hyödynsimme Køgen keskustan välittömän läheisyyden aamupalan merkityksessä. Suuntasimme hienoon kodikkaaseen kahvilaan, jonka pitäjänä hääri hurmaava täti. Söimme maukkaan kotikutoisen aamiaisen ja ihastelimme ikkunasta näkyviä vanhoja taloja. Ohi ajoi myös rekallinen paikallisia abiturientteja.

Kun saimme vatsamme täyteen lähdimme polkemaan kohti Köpistä, jonne oli vain 40 kilometrin matka. Aluksi tien vartta reunustivat monet kemianteollisuuden tehtaat, kunnes vihreyttä alkoi taas näkyä meren ja ajoradan välissä. Poikkesimme pienessä “peikkometsässä”, joka ilmeisesti oli jonkin sortin luonnonsuojelualue. Kävelimme hetken valkoisella hiekalla ennen kuin jatkoimme matkaa.

Tie oli kovin asutettu ja rannan puolella näkyi paljon yksityisteitä. Noin 15 kilometriä ennen Kööpenhaminaa saavuimme kaupungin uimarannalle Hundigenin leirintäalueen kohdalla. Päätimme syödä nuudelit, seuranamme bussilastillinen kevätretkellä olevia koululaisia.

Jatkoimme pieniä saaria pitkin kohti keskustaa. Mitä lähemmäksi keskustaa päästiin, sitä enemmän maisema muuttui teollisuusalueeksi, jonka suojassa etenimme kohti kaupunkia. Ylitimme Malmöön vievän moottoritien kyljessä sillan kaupungin eteläpuolella olevalle saarekkeelle, jossa huominen hotellimme sijaitsi. Päädyimme kuitenkin yöksi Danhostelliin, josta meille löytyi pieni putka. Köpikseen selviytymisen kunniaksi varasimme pöydän Tight-ravintolasta, missä söimme viiden ruokalajin menun viineineen. Ja olipa muuten kehujen arvoinen rentoine tunnelmineen.

63 / 1022 km

20130628-114006.jpg

20130628-113951.jpg

20130628-113919.jpg

20130628-113957.jpg

20130628-113901.jpg

20130628-113752.jpg

20130628-113804.jpg

20130628-113910.jpg

20130628-113741.jpg

Tappernøje – Køge

Vällyjen välissä nukutun hyvän yön jäljiltä söimme virkeänä aamiaisen mökin keittiössä. Keitimme Trekmatella puuron, jonka kyytipoikana toimi banaani. Lisäksi mutustimme leipää. Aamutoimien jälkeen lähdimme liikkeelle. Tuuli oli vielä rajumpi kuin eilen ja taivas tasaisen harmaa. Tämä tarkoitti sitä että aamupäivä Stevnsin jyrkänteelle kulkisi myötätuulessa ja paluu sieltä vastatuulessa. Jouduimme kylmän sään takia laittamaan takit villapaidan päälle startissa, mutta kehon lämmettyä saimme riisuttua ne onneksi pois.

Reitti puikkelehti meren rannassa kohti itää kaartaen lopussa hieman koilliseen. Matkalla ei oikeastaan näkynyt mitään erikoista ennen Stevnsin kaupunkia. Paitsi muita retkipyöräilijäitä alkoi ilmestyä mutkien takaa entistä enemmän. Ennen jyrkännettä pysähdyimme rannikolla olevaan sotatukikohtaan, joka on kuuluisa roolistaan kylmän sodan aikaan Naton itälinjassa. Poljimme hetken nykyisellä museolueella kunnes palasimme päätielle.

Parin kilometrin päässä tulikohdasta sijaitsee Stevnsin jyrkänne. Rannikon kalliot ovat kalkkikiveä ja matkalla näimmekin pari louhimoa. Maisemat ovat jylhät pystysuorien kiviseinien noustessa merestä. Jyrkänteen laidalla on myös vanha kirkko, joka sortui osittain mereen vuonna 1928. Söimme lounaan ja lepäsimme hetken ennen vastatuuleen pakertamisen aloittamista.

Lähdimme polkemaan takaisin päätielle, josta matka jatkui länteen päin. Nyt tuntui reissun ensimmäinen todellinen vastatuuli kun puhuri puhalsi 9 metriä sekunnissa. Noin tunnin polkemisen jälkeen tien varteen ilmestyi vanha 1100-luvulta peräisin oleva Gjorslevin linna. Pällistelimme sitä hetken puutarhasta käsin ennen kuin jatkoimme taas matkaa.

Noin 10 kilometriä ennen Køgeä tie kulki rantaviivaa pitkin. Asuntojen ja rantojen perusteella kyse oli Køgen Westendistä. Paljon privaattirantoja ja hienoja taloja tien toisella puolella. Saavuimme vihdoin kaupunkiin ja suuntasimme kahden leirintäalueen ohi keskustaan. Tiedustelimme turisti-infosta seudun majoitusmahdollisuuksista. Ainoat leirintäalueet ovat kaupungin eteläpuolella ja B&B -paikoista yö irtoaa noin 500 kruunulla. Olimme jo matkalla lakanoiden väliin, kunnes päätimmekin leiriytyä täksi yöksi telttaan. Suuntasimme lähimmälle leirintäalueelle, josta pläntti irtosi 171 kruunulla. Suihkut on tietysti maksullisia ja vain 5 kruunun kolikot käy.

Kun saimme leirin kasaan, lähdimme vähän tutustumaan kaupunkiin ja leirintäalueen sinikajaalisen emännän suosituksen perusteella päädyimme Vivaldi-nimiseen ravintolaan. Køge on kaunis keskiaikainen kaupunki, jota voi lämmöllä suositella. Matkaa Kööpenhaminasta on vain 40 kilometriä. Ruokailun jälkeen palasimme leiriin ja kävimme ajoissa nukkumaan.

78 / 959 km

20130627-113406.jpg

20130627-113540.jpg

20130627-113557.jpg

20130627-113608.jpg

20130627-113626.jpg

20130627-113643.jpg

20130627-113652.jpg

20130627-113703.jpg

20130627-113757.jpg

20130627-113813.jpg

Rødby – Tappernøje

Aamu Rødbyssä oli erittäin kolea. Tuntui, että koko asunnossa ei ollut lämmitystä. Omistaja-täti oli taikonut meille pöydällisen aamupalaa, joka oli valmis klo 9 kuten sovittiinkin. Uni olisi kyllä maistunut eilisen pitkän polkaisun jälkeen pitempäänkin, eikä oikeastaan tehnyt mieli lähteä liikkeelle ollenkaan. Haimme kuitenkin pyörät vajasta, laitoimme lämpimästi päälle ja työnsimme karavaanit tielle.

Reitti lähti liikkeelle Rødbyn kylästä, jossa oli tietyöt päällä ja jouduimme heti taluttamaan tienvarressa. Ohitimme keskustan ja huonokuntoinen maaseututie jatkui kohti Maribon kaupunkia, jonne oli matkaa kymmenisen kilometriä. Tällä kertaa myötätuuli oli vaihtunut etuvasemmalta, luoteesta, puhaltavaan tuuleen. Sääennusteen perusteella puhuri oli noin 7 metriä sekunnissa.

Mariboon saavuttuamme päätimme ensitöiksemme ostaa Tanskan pyöräkartan. Tommi oli ladannut Garminiin vain osan Tanskasta ja tämän päivän jälkeen laite ei enää osaisi auttaa meitä. Kartta löytyi helposti ja kylmän sään takia halusimme sisätiloihin juomaan jotain lämmintä. Pienen harhailun jälkeen löysimme miellyttävän kahvilan, jossa nautimme keskipäivän kahvit ja Maisti sai päivittäisen kakkupalansa.

Vitkuttelun jälkeen lähdimme etenemään kohti koillista. Mitäänsanomattoman tylsä ja suora tie nousi kirjaimellisesti pystyyn Guldborgissa, kun siltavahti päästi saksalaisen purjeveneen läpi. Tie jatkui suorana ja nousi maltillisesti, mutta pitkään. Maribossa suunnittelimme kulkevamme itään Møn-saarelle ja yöpyvämme siellä, mutta päätimme kuitenkin jatkaa kohti Kööpenhaminaa ja tehdä kevyemmän lisäkierroksen Sjællandin itärannikkoa myötäillen. Siirtyminen Falsterista Sjællandiin tapahtui noin 3 kilometriä pitkän sillan kautta. Tuuli tuntui erittäin voimakkaalta juuri sillalla ja ajamiseen piti sen vuoksi kiinnittää erityisesti huomiota.

Voimat alkoivat olla ihan lopussa lounastauon siirryttyä myöhemmäksi. 30 km matkalla Maribosta Vordingborgiin ei ole käytänössä yhtään ruokapaikkaa muutamaa huoltoasemaa lukuun ottamatta. Poljimme sillan jälkeen avautuvan Vordingborgin esikaupunkialueen läpi keskustaan ja parkkeerasimme The Burger -nimisen ravintolan eteen, jonka nimi lupaili hyvää. Tuhdit ja kotikutoiset hampurilaiset upposivat nopeasti. Ryyppäsimme vielä naapurissa kahvit internet-mahdollisuuden vuoksi.

Jatkoimme viimein matkaa ja asetimme Garminiin netistä bongatun B&B paikan koordinaatit. Tie kohosi erittäin korkealle merenpinnasta, mikä hämmensi, sillä käsityksemme oli, että Tanskassa ei olisi mäkiä juuri ollenkaan. No, ylämäkeä seuraa yleensä myös alamäki kuten tässäkin tapauksessa. Tie laskeutui Præstøn kaupunkiin, jossa päätimme vierailla ruokakaupassa hakemassa evästä.

Præstø sijaitsee lahden poukamassa ja tie lähti kulkemaan sitä mukaillen. Kurvaillessamme kohti majapaikkaa osuimme kymmeniin pienkärpäsparviin, jotka lensivät silmiin ja suuhun sekä tarttuivat vaatteisiin. Strandvejen 76 kohdalla tien varressa olikin kyltti majoituksesta. Emme kokeneet aiheelliseksi soittaa numeroon vaan marssimme portista suoraan sisään ja painoimme ovikelloa. Vanha, huonosti liikkuva mummo avasi oven ja alkoi selittämään meille tanskaksi jotain. Olimme jo kääntymässä pois kun mummo haki nuoremman miehen, joka ilmeisesti hoitaa majoitusbisnestä.

Huone löytyi taas 400 kruunulla ja 5 minuutin siivouksen jälkeen mies luovutti meille mökinomaisen tuvan. Jääkaapin oluet sai juoda ilmaiseksi ja TV:ssä näkyi sateelliittikanavat. Katsoimme niitä ennen kuin nukahdimme. Elämä on välillä helppoa.

81 / 881 km

20130626-003124.jpg

20130626-003053.jpg

20130626-002844.jpg

20130626-002856.jpg

20130626-002906.jpg

20130626-002938.jpg

20130626-002836.jpg

20130626-003117.jpg

20130626-002721.jpg

20130626-002906.jpg

20130626-002734.jpg

Kiel – Rødby

Tuulinen aamu riepotteli telttaa jo heti auringon noustua. Yritimme tarkkailla mistä suunnasta tuuli puhaltaa, mutta se oli mahdotonta teltan sisäpuolelta käsin. Tommi heräsi jo seitsemän maissa, Maistin vielä torkkuessa. Aamupuurot siis keittyivät tällä kertaa aikaisin. Leirintäalueen suihkut toimivat erikoispoleteilla, joten suihkuun ei ollut asiaa. Pikaisten aamutoimien ansiosta olimme valmiit jo yhdeksän maissa. Päätimme ajaa suoraan receptionin ohi, sillä emme halunneet maksaa kun emme olleet oikeastaan mitään palveluita käyttäneetkään. Edes lämmintä vettä ei tullut hanasta. Nekin parit vessakäyntimme menköön sen ylisyöneen karavaanaripariskunnan piikkiin, jotka ajoivat mersulla vessareissulle.

Reitti lähti rantaa myötäillen kohti itää. Sivumyötäinen puhalsi kun kiidimme auringonpaisteessa ohi valkohiekkaisten rantojen, tummien pilvien kasautuessa taaksemme. Ohitimme muun muassa Kalifornien -nimisen kylän ennen kuin tie poikkesi rankan ylämäen kautta kohti sisämaata. Kun olimme päässeet ylös, kääntyi reitti taas kohti rantaa ja oli huiman alamäen vuoro. Tätä vuorottelua jatkui monta kertaa päivän aikana.

Noin 30 kilometrin kohdalla päätimme pitää lounastauon Lipen satamassa ennen Hohwachtia. Söimme kanttiininomaisessa kahvilassa kalaleivät ja sikasnitselin. Paikan mamma oli aivan mahtava ja hän pyöritteli silmiä kun teimme tilauksen. Taas kerran ruokaillessamme ohi pyyhälsi sadekuuro jolta säästyimme.

Matka jatkui rantaa eteenpäin ja noin 20 kilometrin päässä odotti seuraava suurempi kaupunki Oldenburgin, jota ennen pysähdyimme tahmean etenemisen vuoksi McDonaldsin ravintolassa Dannaun kylässä.
Saimme jäätelöstä ja kakusta lisäpotkua etenemiseen. Ajoimme Oldenburgin keskustan kautta ja käännyimme koilliseen kohti Fehmanin saarta ja Puttgardenia. Matka jatkui mäkisenä, mutta onneksi tuuli kääntyi taas myötäiseksi. Yht’äkkiä olimmekin todella korkealla saapuessamme Itämeri-elämyskeitaan pihaan. Edessä avautui Fehmanin saari ja sen takana Tanska.

Lähdimme vimmattuun laskuun, jota jatkui noin 2 kilometriä. Reitti kiemurteli muutaman pienemmän kylän läpi kohti saareen johtavaa siltaa. Kun lähestyimme siltaa, Garmin opasti meidät kulkemaan vasenta laitaa. Silta alkoi oikealla puolella kohota, mutta meidän hiekkatie jatkui eteenpäin sillan alle. Garmin näytti edelleen eteenpäin. Ajattelimme, että kevyenliikenteenväylä nousee sillan alta jyrkästi ajoväylälle. Vaan eipä noussut, sillä sillan oikealla puolella kulkikin junarata. Jouduimme palamaan noin 5 kilometriä taaksepäin ja teimme mallikkaan ympyrän. Päätimme kysyä paikallisilta neuvoa ja saimmekin vihjeen, että ennen siltaa verkkoaidassa on ovi, josta pääsee kapealle polulle, joka kulkee sillan vasenta laitaa. Paikalliset vanhukset naureskelivat meille yrittäessämme sillalle toista kertaa ja pitivätkin porttia auki, ettemme tällä kertaa ajaisi ohi.

Sillan ylitys oli huima, sillä korkeutta oli paljon ja alla kaunis Itämeri purjelaivoineen. Väylä oli todella kapea ja ohittaessa vastaantulijoita käytännössä jomman kumman oli pysähdyttävä. Sillan jälkeen matka jatkui pieniä teitä kohti saaren keskellä sijaitsevaa Fehmanin kaupunkia, jonka läpi puikkelehdimme Garminin reittiehdotuksesta piittaamatta. Saavuimme lopulta Puttgardeniin tuulivoimalapuistojen kautta ja porskutimme suoraan satamaan. Näimme laivan olevan juuri saapumassa ja etsimme lipunmyyntiä aluksi henkilömatkustajapuolelta ennen kuin ymmärsimme ajaa autojen check-iniin. Saimme oman kaistan ja pääsimme pienen odottelun jälkeen viimeisinä laivaan.

Kiinnitimme pyörät laivan seinään liinalla kiinni ja nousimme yläkertaan. Haimme tax-free -myymälästä olutta ja limua ja jäimme pöytään odottamaan 45 minuutin matkan etenemistä, kun viereemme istuutui suomalainen motoristi, joka oli palaamassa pikaiselta etelänlomaltaan. Torisimme siinä tovin ennen kuin saavuimme Rødbyhyn ja oli lähdettävä pyörien luokse. Polkaisimme ulos laivasta ja ihmettelimme Tanskaan saapumista hetken ennen kuin tajusimme alkaa etsiä yöpaikkaa. Leirintäalueet olivat päivän urakan jälkeen liian kaukana tai väärässä suunnassa, joten päätimme suunnata kaupungissa sijaitsevaan B&B paikkaan.

Meille löytyi taas huone maatilalta ja se tulikin tarpeeseen. Vaihdoimme nopeasti vaatteet ja lähdimme syömään läheiseen pizzeriaan. Pizzat olivat maukkaat ja kyytipoikana toimiva olut huuhteli päivän pölyt kurkusta ennen kun palasimme majatalolle nukkumaan.

110 / 800 km

20130625-095133.jpg

20130625-095108.jpg

20130625-095055.jpg

20130625-095118.jpg

20130625-095003.jpg

20130625-094946.jpg

20130625-095441.jpg

20130625-095449.jpg

20130625-095432.jpg

20130625-095323.jpg

20130625-095316.jpg

20130625-095242.jpg

Itzehoe – Kiel

Sängystä on kyllä kiva herätä. Retken seitsemäs aamu alkoi oveen koputuksella, jonka jälkeen sisään kannettiin aamupala tarjottimella. Näissä asioissa majoitusliikkeet peittoavat leirintäalueet sata nolla. Suosittelemme Saksassa tutustumaan “Bett & Bike”-majoitusliikkeiden tarjontaan!

Pistimme murua rinnan alle ja jälkiruoaksi tarjottimella olleet tuoreet mansikat. Kirjoitimme vieraskirjaan terveiset omistajille perunaprinsessojen viereen ja polkaisimme matkaan. Matka jatkui siitä alamäestä, joka jäi eilen kesken. Näin pääsimmekin hyvään vauhtiin ja eipä aikaakaan kun saavuimme Hohenlockstedtiin. Yllätykseksemme kaupungin pohjoispuolella oli Suomen ja Saksan sotahistoriallinen museo. Päätimme poiketa tieltä. Ovessa oli lappu ja numero, johon saattoi soittaa museon ollessa kiinni. Emme kehdanneet häiritä museonpitäjän sunnuntaiaamupäivää, ja nopeasti lähestyvät tummat pilvet auttoivat päätöksenteossa. Hohenlockstedtissa koulutettiin ilmeisesti toisen maailmansodan aikaan suomalaisia jääkäreitä.

Tummien pilvien saapuessa kohdalle alkoi tihkusade. Sitä ei onneksi kestänyt kauaa, vaan saimme riisua sadevaatteet melkein heti kun olimme saaneet ne päälle. Tuuli oli edelleen navakka, mutta onneksi myötäinen. Välietappimme oli Neumünster-niminen kaupunki Kieliin vievän tien puolessa välissä. Painelimme viimeiset 15 kilometriä kovaa vauhtia ja saavutimme kaupungin yhden maissa. Tie johti mukavasti suoraan keskustaan ohittaen muutaman Burger Kingin, johon meinasimme ratketa. Päätimme taas käyttää hyväksi todettua kikkaa kysymällä paikallisilta, missä kannattaisi syödä. Löysimme hetken päästä itsemme Rancho-nimisestä pihviravintolasta. Ajoitus oli taas kerran loistava, sillä kuurosade osui kohdalle heti kun pääsimme sisään. Ruoka oli edullista ja perushyvää.

Palasimme satulan selkään ja lähdimme kohti pohjoista, junarataa mukaillen. Tien nimi, Kieler straße lupaili hyvää. 30 kilometriä niin olisimme perillä. Reitti oli suht suora, vaikkakin sille osui paljon pitkiä nousuja ja laskuja, joita on ylipäänsä ollut viime päivinä paljon. Ohitimme myös yhden uimarannan. Lämpötila oli kuitenkin hieman liian viileä uimiseen. Pysähdyimme suljetun supermarketin parkkipaikalla olevan kojun luokse ja ostimme mansikoita ja illaksi parsaa.

Saavuimme Kieliin, joka tuntui heti alusta asti suurelta kaupungilta. Matkalla keskustaan todistimme äskettäin sattuneen pyöräonnettomuuden jälkipyykkiä, toivottavasti ei käynyt pahasti. Tie (ja Garmin) johdattivat meidät suoraan keskustaan, jossa oli käynnissä Kiel-viikot. Parkkeerasimme karavaanimme juna-aseman eteen aukiolle, jonka lavalla esiintyi ikivihreitä kantri-iskelmiä esittävä artisti. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä aurinko paistoi ja viereisestä kojusta sai alkoholillisia drinkkejä.

Käytyämme ruokakaupassa jatkoimme keskustasta ulos, joka oli täynnä karnevaalihumua. Tie poikkesi kohti pohjoista ja puikkelehti kauniiden ja suht jylhien maisemien kautta takaisin maaseudulle. Tummia pilviä alkoi taas näkyä horisontissa, mutta onneksi ne menivät molemmilta sivuilta ohi, luoden hienon kontrastin auringon paistaessa. Majapaikaksi päätimme valita lukuisten vaihtoehtojen joukosta Bonanza-nimisen leirintäalueen meren rannalla. Portti alueelle oli jo kiinni, eivätkä ravintolan työntekijätkään osanneet auttaa. Näin ollen päätimme ajaa sisään ja leiriytyä ilman sisäänkirjautumista. Alue oli suuri ja täynnä asuntovaunuja ja -autoja, mutta löysimme kuitenkin teltoille varatun alueen. Harmiksemme alueen suihkut toimivat vain erikoispoleteilla, joita saa receptionista sen ollessa auki. Söimme nautinnollisesti ilta-auringossa matkalta ostamaamme parsaa, jonka valmistimme retkikeittimessämme ilman tulta, ja hyvin onnistui!

94 / 690 km

20130623-230456.jpg

20130623-230434.jpg

20130623-230441.jpg

20130623-230350.jpg

20130623-230259.jpg

20130623-230402.jpg

20130623-230225.jpg

20130623-230246.jpg

20130623-230209.jpg

20130623-230120.jpg

20130623-230021.jpg

20130623-230012.jpg

20130623-225931.jpg

20130623-225946.jpg

20130623-225742.jpg

20130623-225659.jpg

20130623-225911.jpg